17. Workshop

17. Voiko tyhmää ymmärtää??

Harjoittelimme erilaisuuden kohtaamista ja siihen reagoimista humorististen ja traagistenkin kohtaamisten kautta. Kirjoitimme puhekupliin lyhen vuoropuhelun sekä ystävällisen, kannustavan henkilön/ tahon kanssa, että tuomitsevan ja ikävän henkilön/ tahon kanssa. Jokainen sai itse päättää tilanteet ja kohtaamiset, joista itsellä oli jotain sanottavaa. Yritimme löytää vastavuoroista ymmärrystä ja sen kautta hyväksyntää hankalissakin tilanteissa. 

"- Olen kauppa, johon ei saa tulla/ ei pääse pyörätuolilla, koska käytävät ovat ahtaat. 
- Ei se mitään, ymmärrän että ahtauden takia pyörätuoleilla on vaikea liikkua tiloissanne, mutta ette saisi silti syrjiä liikuntarajoitteisia näin."

16. Workshop

15. Mitä on hyväksyminen?

Työstimme yhteistä kuvaa piirtäen ja maalaten samalla kun kävimme keskustelua aiheista; 
"Mitä on erilaisuuden hyväksyminen?"  
"Miten hyväksyminen näkyy ihmisten välisessä kanssakäymisessä?"
"Millaisina käytännön tekoina näkyy se, jos jotain ei hyväksytä?"
"Keneltä ja miten saa hyväksyntää, ja keneltä taas ei saa hyväksyntää?"
"Miten hyväksyminen ilmenee yhteiskunnan rakenteissa ja instituutioissa?" 

"Kuvaan fyysistä avunantoa, sitä miten ollaan ystävänä ja kuunnellaan, hyväksytään toinen myös vaikeina hetkinä."
" Tässä on tasa-arvo -neula, jolla vois saada pistoksen tasa-arvoa jokaiseen päivään. Niin että vois aina hetkeks samaistua toisen kokemuksiin ja nähdä jonkun muun silmillä tilanteet."
"Tässä on ympyröitä, ne kuvaa sitä, mitä tapahtuu, kun sanoo toiselle jotain hyvää. Se palautuu itselle jossain muodossa. "
"Tarviiko siis olla jotain yhdistävää ihmisten välillä, että vois ees yrittää ymmärtää toista?" 

"Joskus on sellasia yllytystilanteita, joissa pitäis tehdä jotain, vaikka kiusata, päästäkseen mukaan piiriin." 

"Pitää seistä omien ajatustensa ja valintojensa takana, jos ne ovat perusteltuja. Jos ne ovat ristiriidassa vaikka vanhempien ajatusten kanssa, voi viedä aikansa, ennenkuin ne tulevat hyväksytyiksi." 

15. Workshop

15. Kirjastossa

Aiomme tutkia tulevassa yhteisessä teoksessa erilaisuuden hyväksymistä ja ilmenemistä. Mietimme tulevalle yhteiselle työlle sijoituspaikkaa, ja moni ehdotti paikaksi kirjastoa. Ehkä kirjasto edustaa yleisesti ajatuksissa kaikille avointa julkista tilaa? Sateisena maanantai-iltana Järvenpään kirjastossa oli vilkasta, ja kirjaston toiminnanjohtaja esitteli meille uutta nuorille tarkoitettua lukemis- ja projektitilaa, joka oli tilana kiinnostava ja helposti lähestyttävä. Huoneesta puuttui mukavat istuimet, ja suunnittelimme ohimennen, millainen olisi "erilainen sohva". Sohva, joka toimisi sohvana ja tulisi hyväksytyksi sohvan asemassaan, mutta erottuisi olemukseltaan kaikista muista sohvista. Tutkimme myös netistä eri taiteilijoiden veistoksia ja yhteisöllisiä projekteja, ja laajensimme näkemystä siitä, mitä veistos voi olla. 

"En ainakaan haluaisi laittaa kattoon mitään, vaikka se ois nyt meille mahdollista. Mulla on huonoja kokemuksia, kun pitää ottaa huomioon palohälyttimet ja rakenteet." 
"No joo, oon mä täällä kirjastossa käynyt pari kertaa."